Retkipäiväkirja Narvik 11.- 19.3.2017

Lauantai – Sunnuntai

Lauantai-aamuna autot lähtivät Puistolasta kohti Narvikia 10 aikaan. Matka alkoi sujuvasti, pidempiä pysähdyksiä tehtiin vain kaksi Jyväskylässä ja Oulussa. Ruotsin raja ylittyi iltakymmenen aikaan, Norjan rajaa ei päästykään ylittämään saman päivän aikana – tie oli suljettu huonon sään vuoksi. Pääsimme onneksi lähellä olevan hotellin aulaan nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Söimme aamupalaa hotellissa ja suuntasimme kahdeksan aikaan odottamaan tien aukeamista. Aura-auto tulikin, mutta emme päässeet läpi ennen kymmentä. Majapaikkaan saavuimme parin tunnin päästä, ja päätettiin, että sukellukset aloitetaan vasta seuraavana päivänä. Ensimmäinen ilta sujui mukavasti nukkuessa ja syödessä.

Maanantai

Ensin kuitenkin suunnattiin paikalliselle satamaan hakemaan sukellusluvat ja kyselemään hieman paikallisista kohteista. Narvik on nimenomaan tunnettu hylkysukelluskohteena, ja kylän edustallakin niitä löytyy lähes 20. Suurin osa hylyistä on alle 30 metrissä, syvimmät jopa 100 metrissä. Reissun ensimmäiset sukellukset tehtiin satama-alueella sijaitsevalle Eskimo-hylylle. Hylylle mentiin Karin kumiveneellä, jota ei käytetty reissussa tämän jälkeen kertaakaan. Ensin menivät Mats ja Olli, sitten Kari, Pauliina ja Elli.

Näkyvyys oli huonompi kuin oltiin odotettu, noin 8 – 10 metriä, mutta vaikuttava näky se oli silti. Veden lämpötila oli noin 4 astetta. Kuvaajat (Mats, Kari ja Olli) tekivät vielä toisen sukelluksen veteenmenopaikan lähettyvillä.

Tiistai

Tiistain kohde oli reissun ainoa varsinainen biosukellus, Leirvik. Leirvik oli noin 15 minuutin matkan päässä majoituksesta, ja tiistain tuulisissa oloissa varsin hyvä kohde. Ensimmäiset sukellukset tehtiin rannalta – ensin menivät Kari ja Mats, sitten Elli ja Pauliina, Ollin puku petti heti rannassa. Kun mentiin oikealle rannasta noin 15 metrin syvyyteen, vastassa oli hiekkapohja ja jonkin verran kalliota ja lohkareita, joilla oli elämää.

Toisella sukelluksella mentiin vasemmalle, jossa oli kallioseinämä ja paljon enemmän nähtävää. Tiistaina myös kerättiin loppuviikoksi simpukoita ja merisiilejä ruokapöytään.

Keskiviikko

Keskiviikkona suunnattiin parin tunnin ajomatkan päähän Finnlandsvikaan Elise Shulte -hylylle. Odotukset olivat korkeat – hylyn odotettiin olevan täynnä merivuokkoja.

Paikalle päästyämme epävarmuus iski, sillä veteen meno ei vaikuttanut kovin helpolta. Kamat piti ensin roudata sillan alle melko jyrkkää (ja myöhemmin myös liukasta) mäkeä alas, ja rantaan piti laskeutua isoilla lohkareilla tasapainotellen. Vesi kuitenkin vaikutti kirkkaalta ja meri oli tyyni, ja loppujen lopuksi melkein kaikki menivät veteen, Kari ja Mats toisenkin kerran.

Köyden löytämisen jälkeen alkoi miellyttävä matka hylylle: matkalla oli muun muassa paljon kelppejä. Itse hylkykin oli vaikuttava näky, todella iso ja melko hyvässä kunnossa. Merivuokkoja oli paljon, mutta hylky ei kuitenkaan ollut kokonaan niiden peitossa. Tässä kohteessa oli reissun paras näkyvyys, jopa 20 metriä. Vesikin oli toisaalta vain kaksiasteista.

Torstai

Torstaina Kari vaihtui pariksi päiväksi Juhaan, jonka toiveesta suunnattiin takaisin Elise Shultelle. Ensin veteen menivät Olli ja Elli, sitten Juha, Mats ja Pauliina. Vesi oli edelleen kirkkaampaa ja kylmempää, kuin Narvikissa. Tällä kertaa kaikki pääsivät veteen asti ja tavaroiden kanniskelu rantaan ja pois oli sujuvaa. Elise Shulte oli reissun kohteista mielenkiintoisin ja ansaitsi hyvin toisen sukelluspäivän.

Perjantai

Perjantaina luotiin suhteita paikalliseen dykkeklubiin. Narvikin sportsdykkerklubbin puheenjohtaja teki kanssamme kaksi hylkysukellusta Narvikin edustalle.

Ensimmäinen sukellus tehtiin Romanby-hylylle, noin 14 – 15 m syvyyteen. Näkyvyys tuntui Elise Shulten jälkeen varsin kehnolta, hylylle laskeutuva köysi oli kiinni 14 metrissä, eikä hylkyä näkynyt kuin vasta muutaman metrin päästä. Hylyn kyljessä oli kuitenkin iso ja mielenkiintoinen reikä, joka ilmeisesti oli tehnyt aikoinaan laivasta hylyn.

Dykkeklubi tarjosi hyvän seuran lisäksi lämmitetyn taukotilan, tukevan kumiveneen sekä kahvia ja appelsiinimehua.

Lauantai

Lauantaina ensimmäiset (Elli, Mats ja Pauliina) lähtivät kotiin, Pauliina ehti aamulla tekemään viimeisen sukelluksen Leirvikissä. Kotimatka alkoi viiden aikoihin illalla ja sujui terveysongelmista huolimatta melko sujuvasti Helsinkiin asti, eikä Norjan raja tällä kertaa ollut kiinni.

Narvikin matka oli varsin onnistunut, jokaiselle päivälle löytyi mielenkiintoinen kohde, varusteteknisiä ongelmia oli varsin vähän, eivätkä ne juurikaan haitanneet sukeltamista.

Teksti: Elli Leinikki

Posted in Blogi Tagged with: , ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*